Napsu
kertoo
Olen
maatiaiskissa, väriltäni hopeatiikeri ja olen syntynyt 18.9.2002
maalaistalossa.
Emäni
hylkäsi pentunsa ja tilan tytär otti meidät hoiviinsa kaupunkiasuntoonsa.
Siellä elelimme muutaman muun kissan seurassa kunnes silloinen emäntämme sai yhteydenottoja
kauppojen seiniin laittamiensa ilmoitusten johdosta.
Eräänä
päivänä marraskuussa 2002 hänen asuntoonsa saapui kaksi ihmistä katsomaan meitä
pentuja. Me rynnättiin heti ovelle katsomaan ja tutkimaan niitä ihmisiä.
Siinä
ne ihasteli meitä ja nosteli syliinkin. Poikakissaa kuulemma halusivat
itselleen. No, minähän olin poika, samoin toinen sisaruksistani. Se kolmas oli
tyttö, mutta ”varattu” niin emäntä sanoi.
Ne
kaksi ihmistä toivat mukanaan jonkin muovisen, suuren laatikon. Se toinen
ihminen (nykyinen isäntäni) nosti minut syliinsä ja laittoi hetken päästä sinne
laatikkoon.
Sitten
laatikko nousi ilmaan ja minä sen mukana. Apua!
Jouduin
ulos, siellä oli kylmä. Ihmiset puhuivat pakkasesta ja sanoivat että autossa on
lämmin. Olinhan minä ennenkin autossa ollut, se on se huriseva ja liikkuva
vempain.
Autossa
pääsin etupenkille, uuden emäntäni sylissä. Tosin en päässyt sieltä muovisesta
laatikosta pois. Olin ihan hiljaa ja katselin ympärilleni. Matka tuntui
kestävän mielestäni liian pitkään ja viimein päästin pari surkeaa maukaisua.
”Ei
kestä enää kauaa.” emäntä sanoi. Pian minut kannettiin johonkin toiseen taloon.
Sinne ei ollut niin monia rappusia kuin edellisessä talossa. Sisällä pääsin
laatikosta pois. Kuljin ja haistelin, missä ovat kaverit, ihmettelin.
Minulle annettiin ruokaa ja pääsin nukkumaan isännän ja emännän sänkyyn.
Seuraava aamu oli hieman outo...