Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento.
Olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.
En ole ikiunessa, en ole poissa,
olen tuhat tuulta puistikoissa,
olen valon välke aallokoissa.
Olen timantti hankien loistossa.
En ole jättänyt teitä, en ole vaiti,
olen lintujen laulu taivaalla,
olen kuiskaus viljapellolla,
olen henkäys rakkaani poskella.
One elämä meri ja suuret sen aavat,
toisistaan tukea ystävät saavat...
En ole ikiunessa, en ole poissa,
kuljen mukanasi karikoissa.
-Eino Leino-
*
Kuulen sisältäni nyyhkytyksiä,
vaikka en osaa itkeä,
silmiä kirvelee,
vaikka kyyneleet eivät valu,
sydän on kipeänä kaipauksesta,
vaikka en osaa surra.
Järki ei riitä käsittämään,
mutta haluan uskoa, että Rakkaus riittää.
-Marleena Ansio-
*
Kauniina nauhana vuosien päivät,
helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist' en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi pienessä ikkunassa,
on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläs sateenkaaren valtakunta.
-Hannele Vänskä-
*
Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
-Markus Bäckman,Petri Laaksonen-
*
Ystäviä kuolee,
mutta he eivät ikinä katoa.
Heidän muistonsa laskee auringon mailleen,
herättää ruohon
ja maalaa taivaalle sateenkaaren.
Menneiden ystävien muistot
elävät aaltojen lyödessä rantaan
ja tähdenlennoissa.
Tuulen huminassa he kuiskaavat meille,
ettemme kaipaisi heitä niin paljon,
sillä heillä on nyt hyvä olla.
*
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.
-kirjoittaja tuntematon-
*
Jätä illalla ovi avoimeksi.
Tulen yöllä uneen
sinua tapaamaan.
-Tuomas Anhava-
*
LEMMIKIN MUISTOLLE
Jos niin pitää tapahtua
Jos niin pitää tapahtua että tulen heikoksi
ja tuskat tekevät levon unettomaksi,
silloin teethän mitä pitää tehdä
sillä tätä viimeistä taistelua ei voi voittaa.
Tulet olemaan surullinen, ymmärrän sen
mutta älä anna murheen pysäyttää kättäsi.
Sillä tänä päivänä, enemmän kuin pysymistä
rakkautesi minuun täytyy kestää koetus.
Vie minut sinne missä minun tarpeeni hoidetaan,
ja pysythän kanssani loppuun asti.
Pidäthän minua vakaasti ja puhut minulle
kunnes silmäni eivät enään näe.
Toivon että aikanaan ymmärrät
kuinka hyvä olit minulle päästäessäsi minut pois.
Vaikka häntäni hyvästit on heilauttanut,
tuskalta ja kärsimykseltä olen pelastettu.
Älä murehdi että se olit nyt sinä,
jonka piti tämä raskas teko tehdä.
Olemmehan olleet niin läheiset - me kaksi - nämä vuodet,
tunnen suuren rakkauden kyyneltesi takaa.
-kirjoittaja tuntematon-
*
Lemmikeitä kummullesi,
niistä sinä pidit.
Pehmeä utuinen hahmo silmänurkassa.
Olet juuri näkökenttäni ulkopuolella.
Tiedän, että olet siinä.
Lämmität jalkojani yhä öisin,
pusket aamulla huomenet.
Olet, muttet ole kuitenkaan.
Kunnes jälleen tavataan.
Rakastan sinua.
*
Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut, ja parhaani tehnyt, esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin.
Mutta jokin tuntuu kutsuvan minua.
Kohti lämmintä ja elävää valoa.
Tahdon lähteä.
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän.
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, että olet surullinen ja sinua pelottaa, sillä tunnen kyyneleesi,
jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina; henkeni tulee sinua
seuraamaan, minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, minäkin rakastan sinua,
siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua jo tänään pois.
-kirjoittaja tuntematon-
*
Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden mutta palaan
uniine toisinaan.
-Kaarina Helakisa: Taivaskissa-
*
Tummuessa illan,
luona sateenkaarisillan,
kun auringon viimesäteet taipuu,
niin moni koira uneen vaipuu.
On päivän leikit jääneet taa,
ne onnellisna nukahtaa.
Nähden unta ystävistä,
perheistä ja hetkistä yhteisistä.
Odottaen sitä aamua valkenevaa,
kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa.
-Hannele Vänskä-
*
Kissaenkeliksi,
tähden tuikkeeksi taivaalle,
tuulen henkäykseksi poskelle,
auringon nousuksi järven taa.
Kissaenkeliksi.
*
AIVAN TAIVAAN TÄLLÄ LAIDALLA ON PAIKKA NIMELTÄ SATEENKAARISILTA
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin,
ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja,
saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat
ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi,
kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa
jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä
pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota
lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette
yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä
ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi,
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi,
mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
-kirjoittaja tuntematon-
Katso myös tämä: (indigo.org/rainbowbridge), klikkaa kuvaa